VILHO: "PELASTUS JEESUKSESSA ON ELÄMÄN TÄRKEIN ASIA!"

Vilho Kytölä Juonenkylän Friiperinloukolta tapasi Helmi Kaarinan os. Syrjälä tanssireissullaan. Kaarinakin oli pannut merkille komeannäköisen nuoren miehen. Häitä vietettiin sitten 18.4.1954.
Vilho teki työtä muurarina ja monessa savussa oli vilhon muuraama takka tai puuhella. Maataloutta ja karjanhoitoa myös työn ohessa. Vilhon omaa ja perheen elämää kuitenkin varjosti kuningas alkoholi, joka koukutti Vilhoa jo parikymppisestä, niin että ennen uskonratkaisua tuli koettua myös pelottavia harhoja. Sanonta kuului että jos ei muurarin kurkkua karvastele niin isännän silimiä, eli juotavaa oli saatava. Joku oli nimennyt kylillä suurjuopoksi.

Kytölän perhepiirissä alkoi hengellinen herätys vaikuttaa ja sen seurauksena kaikki lapset sekä miniä tekivät uskonratkaisun kukin erikseen eli kokivat raamatussa mainitun uudestisyntymisen. Viimeisimpänä uskonratkaisun teki perheen nuorin, 15vuotias Maritta, siskonsa avustuksella. Seuraavana vuonna -82 Maritta askarteli olohuoneen pöydän äärellä, kunnes takaa kiikkustuolista alkoi kuulua huokauksia ja kohta Vilho pyysikin että voisitko rukoilla puolestani. Polvistuimme kiikkustuolin ääreen ja Rukoilin; ”Jeesuksen nimessä ja veressä saat kaikki syntisi anteeksi”. Muuta ei tarvittu. Itkunpuuska laantui ja vaihtui rauhaan, iloon ja lepoon. Vilho on myöhemmin kuvaillut että ahdistus oli niin voimakasta, ettei meinannut saada hengitettyä. Mutta rukouksen jälkeen helpotus tuli siinä paikas. Loput viinat hän kaatoi  viemäriin, eikä sen jälkeen  Kytölä Vilhoa ole nähty humaltuneena. Toteutui 2 Korinttolaisille 5:17.

Kaste asia selvisi raamatusta monen tutkiskelun jälkeen mm. Apostolien teot 2:38 ja 8:12 sekä 1 Piet.kirje 3:21 Tuli halu mennä kasteelle ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa oli juuri sellainen suunniteltu ja Vilho sai liittyä joukkoon. Kotiseurakunnaksi löytyi lopulta Kurikan Helluntaiseurakunta. Vilhon terveiset muille seurakunnan tärkeydestä onkin Hebr. 10:25 Vilho osallistui 90-91 moneen työvaiheeseen, kun entinen meijeri remontoitiin Helluntaiseurakunnaksi. Tasoittamisia, seinä- ja lattialaatoituksia ym. aherrettiin ilta myöhään sekä lauantaisin yhdessä mm. pojan ja vävyn kanssa. Varsinaisen palkkatyön työpäällikkö pyysi Vilhoa Moskovaan hotellin saneeraustyöhön, joka venähti lähes kahdeksi vuodeksi. Samalla tuli mahdollisuus viedä venäjänkielisiä raamattuja mukanaan. Vaimo ja tytär kävivät vierailulla Vilhon luona ja myös he veivät niitä. Eräälle naiselle seurakunnan tilaisuudessa ei riittänyt raamattua, mutta hän kirjoitti lappuun, ja näytti, että tällöin hän tulee tänne uudelleen. Sovittuna päivänä ja kellonaikana nainen oli paikalla ja oli onnellinen saadessaan oman raamatun. Muutaman raamatun tulli sai takavarikoitua pois. Eräs suomalainen nainen tapasi Vilhon siellä ja sai neuvon käydä kasteella suomessa, ja niin tapahtui. Myös naisen mies tuli uskoon jälkeenpäin suomessa.

60-vuotispäivänään Vilho jäi autollaan junan töytäisemäksi. Auto suistui junan mukana muutaman sadan metrin päättyen montunpohjalle radan viereen. veturinkuljettaja juoksi katsomaan kauhuissaan kuinka kävi, olettaen pahinta. Vilho kömpi autosta ulos, kiipesi montusta kuljettajaa vastaan ja totesi että ”jos elämä olis loppunut nyt niin paremmas olis jatkunu”. Päähän tuli vain pieni naarmu, mutta auto meni lunastukseen. Veturinkuljettaja ihmetteli myöhemmin että ihmeen rauhallinen mies oli kaiken kokeman jälkeen.

Vilho ja Kaarina saavuttavat 18.4.2014 60-vuotis timanttihääpäivän ja ovat nauttineet eläkkeen suomasta rauhallisesta vapaa-ajasta. Muuraushommat ovat takana ja raamattu on sen näköinen, että sitä tosiaan on luettu ja muistiinpanojen määrästä päätellen tutkittu. Usein keskusteluissa tuleekin ulkomuistista aiheeseen sopiva raamatunpaikka. Vilho muistelee vaimonsa kanssa monia tuttuja, entisiä kyläläisiä ja ikätovereitaan jotka ovat vielä tällä puolen rajan. Toivoen, että kun he ottaisivat vastaan tärkeimmän asian. pelastuksen Jeesuksessa, ennen kuin on myöhäistä.

25.3.2014
Vilho Kytölä

Haastattelijana tytär Maritta