Tarja: "ONHAN MEILLÄ JEESUS!"

26.4.1985 oli satanut lunta noin 30-40 cm. Kauan oli jo nautittu lämpimistä päivistä. Olimme siinä anopin kanssa pihalla, asuimme naapureina, tie oli välissä. Mumma kertoi lukeneensa Raamatusta, että lopunaikana menee vuodenajatkin sekaisin. Minä siinä omalla pihalla, ajattelematta sen kummemmin, huusi: "Ei mumma mitään hätää, onhan meillä Jeesus!".

Tulin sisälle ja tajusin, että tämä on viime kutsu. Kävelin siinä ja tein kokosydämisen ratkaisun kädet kohotettuna, itkien! Etsin Raamatun, josta aukesi kohta: Apostolien teot 14: 22, jossa sanotaan: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."

Pian 30 vuotta on kulunut ratkaisustani. En ole katunut sitä koskaan!

3.2.2015

Siunauksin, Tarja Koskela-Koivisto