TAPANI: "TULEVAISUUS EI PELOTA"

Terve, terve,  tässä Tapsa!

Sain syntyä uskovaiseen perheeseen, joten hengelliset asiat tulivat tutuiksi jo lapsena.
Telttakokouksissa erityisesti musiikki kiinnosti ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Jo noin seitsemän vuotiaana muistan, että nostin käteni, kun kysyttiin kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle.
Myös monet lasten leirit käytiin, niissä usein jouduin puhutteluun, vilkkauteni vuoksi.

Kun tulin murrosikään, niin mieleni täytti epäusko. Syitä oli useampiakin. Mietin olenko vain vanhemmiltani perinyt nämä asiat. Myös ristiriidat silloisessa kotiseurakunnassa  koettelivat. Sielujemme vihollinen halusi, että luopuisin uskosta. Kävin kuitenkin hengellisissä tilaisuuksissa ja usein tein uutta päätöstä, että kaikesta huolimatta tahdon jatkaa taivas tiellä.

Jo hyvin nuorena rukoilin, että löytäisin itselleni puolison ja sain rukousvastauksen ja löysin Kurikkalaisen tytön Kauhajoen evankeliselta kansan opistolta, joka vei heti jalat alta. Jo samana vuonna menimme naimisiin.
Armeijan suoritin siviilipalveluna Ähtärissä, jossa meille syntyi esikoistyttö.

Kurikkaan muutettuamme olen saanut olla mukana seurakunnan eri toimissa ja Jumalan armo, joka ilmestyi Jeesuksessa, ei ole ollut turhaa. Hän,joka kutsui silloin lapsena, on ollut uskollinen, vaikka itse en aina ole ollutkaan.

Voin kuitenkin kertoa, että tänään tunnen hänet lähemmin johon uskon. Täytin just 50v ja voin kertoa että tulevaisuus ei pelota. Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra! Saimme yhteensä kolme lasta, jotka ovat jo aikuisia. Pelastus on aina henkilökohtainen ratkaisu, eikä vanhempien usko siinä auta, mutta esirukoukset kantavat.

Kerran tämä heikkokin usko vaihtuu näkemiseen kunhan se on sydämen usko Jeesukseen.

SIUNATEN

16.3.2014
Tapani Antila