MIKKO: "SAAN OLLA VÄLITTÄMÄSSÄ TÄRKEINTÄ SANOMAA"




Hei, Olen Mikko Mäntyniemi. Minun uskoontulo prosessi lähti liikkeelle Peräseinäjoella asuessani vuonna 2005,, helmi-maaliskuun tienoilla .
Olin jälleen kerran tervehtimässä äitiäni, ihan tavalliseen tapaan, niinkuin aina ennemminkin. Siinä hetken, niitä näitä juteltuamme, jutustelumme alkoi kääntyä taivas asioihin. Siinä sitten jutellessamme, yht'äkkiä äitini katsoi minuun ja sanoi minulle: "sinä olet poika herätyksessä!".
Minäkö muka herätyksessä? - ajattelin. Uskovan kodin lapsena kyllä tiesin, mitä hän tarkoitti sillä. Hän tarkoitti sitä, että elämääni on tullut erityinen Jumalan kutsun aika, jolloin Jumala on alkanut vetää minua pelastukseen. Vastasin sitten äidilleni, hieman naurahtaen: "ei kai tää nyt sitä oo", ja ajattelin mielessäni, että kyllä äiti taisi nyt erehtyä. Tiesin kyllä, että ihmisen pitää tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen, muuten ei pääse taivaaseen vaan joutuu iankaikkiseen kadotukseen. Mutta itseni kohdalla ajattelin, että se päivä on vielä minun kohdalla hyvin kaukana, joskus sitten hamassa tulevaisuudessa.
En tajunnut sitä silloin vielä, että Jumala oli jo alkanut työnsä minussa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että saman vuoden lokakuussa 27.10. voimakkaan kutsun jälkeen sain antaa elämäni Jeesukselle. Voin sanoa, että elämäni muuttui totaalisesti. Elämääni tuli uusi suunta, sisältö ja tarkoitus. Vanha, entinen syntielämä, sai jäädä ja tilalle tuli Jeesus Kristus.

Miten se elämä sitten muuttui?
Kerron ensin vähän siitä, mitä tein ennen uskontuloani. Olin ammatiltani keikkamuusikko ja kiersin eri orkestereiden kanssa soittelemassa ja viihdyttämässä ihmisiä ympäri Suomen maata. Minulla oli myös oma ohjelmatoimisto, josta välitin ohjelmaa ravintoloihin ja eri tanssien järjestäjille. Ajattelin aina, että tää on sitä työtä mitä mä haluan tehdä koko elämäni. Tämä täyttää mun elämäni kaikessa. Kuitenkin aloin tuntea ajan mittaan, etenkin viimeisen puolen vuoden aikana, että se sydämen palo joka mulla aikaisemmin oli tähän työhön alkoi pikku hiljalleen hiipua. Monta kertaa keikalta, yöllä kotiin ajellessani, olo tuntui tosi tyhjältä. Viimeisten kuukausien aikana se tyhjyys vain lisääntyi ja palo keikkailuun oli kadonnut. Aloin tuntea jopa sellaista lievää masennusta. En ymmärtänyt vielä silloin, miksi, mutta niistä asioista, joista aikaisemmin olin nauttinut en vain saanut enää mitään. Jotain puuttui, eikä edes alkoholi auttanut. Monesti loppu-aikoina, kun oli sunnuntai jolloin yleensä ei ollut keikkoja, otin alkoholia. Tuntui, että se jopa aluksi auttoikin. Sitten huomasin jonkun ajan jälkeen, että ei tämäkään anna mitään. Monta kertaa muutaman ryypyn jälkeen tuli niin huono ja masentunut olo, että suljin pullonkorkin ja ajattelin: Jos tästä tulee näin huono olo, niin en halua ottaa enää. Kuitenkin ajattelin, että ei se voi olla niin. Kyllä kai viinasta nyt sentään saa vielä iloa ja päätin lähteä paikalliseen kapakkaan. Vaikka itsekin olin jo aika hyvin maistissa, niin yht'äkkiä siinä pöydässä istuessani jokin sisäinen ääni sanoi minulle: "Katso näitä ihmisiä täällä". Jälkeenpäin tajusin, että se oli Pyhä Henki. "Ovatko he onnellisia?",. Niin aloin katsella ja tarkkailla heitä. katselin heidän kasvojaan ja kuuntelin sitä epäselvää mongerrusta ja sitä vaappumista, jonka alkoholi sai heissä aikaan, Eräskin minun hyvä tuttu, joka istui siinä lähellä. Näytti niin nuutuneen näköiseltä kasvoiltaan ja hänen olemuksensa kertoi minulle enemmän kuin tuhat sanaa. Onnellisuus ja todellinen ilo oli kaukana hänestä. Tajusin, ettei viinakaan anna todellista iloa ja onnea. Niin päätin kesken illan lähteä kotiin. Tällaista en ennen normaalisti olisi tehnyt. Olin aina loppuun asti kapakassa.

Mitä sitten tapahtui?
Jumala avasi silmäni näkemään totuuden, asioiden oikean laidan. Jälkeenpäin tajusin, että se oli Jumalan puhetta. Tästä ei mennyt kovin pitkää aikaa enää, kun sain antaa itseni Jeesukselle. Sen jälkeen
ei ole tarvinnut ottaa alkoholia, eikä ole tarvinnut lähteä enää keikoille. Moni entisistä soittokavereistani ihmettelivät kyllä, että miksi en lähde enää soittokeikoille heidän kanssaan. He sanoivat, että eihän siinä ole mitään pahaa. Voihan sitä keikoilla kulkea vaikka on uskossakin. Sanoin heille, että en voi palvella enää kahta herraa: saatanaa Ja Jeesusta. Toisesta on luovuttava. Tahdon palvella Jeesusta. Hän on elämäni lähde nyt:.

Kerron yhden hyvän esimerkin siitä mitä minulle tapahtui seuravana päivänä uskoontuloni jälkeen.
Minulla oli keikkoja sovittuna myös paikalliseen ravintolaan ja huomasin, että oli karaoke keikka siellä. Tiesin, että vaikka lopetankin nää hommat, niin kaikki sovitut keikat pitää hoitaa pois. Menin sitten siihen ravintolaan ja ajattelin, että mun on kerrottava tälle ravintolan pitäjälle, mitä mulle on tapahtunut, Haluan lopettaa ohjelmien välittämisen tähän ravintolaan. Ensiksi mua vähän jännitti, mutta siitten sanoin itselleni rohkeasti: Minä sanon asiat niinkuin ne ovat. Niin sitten menin sisälle ja samantien tämä ravintolan pitäjä tulikin minua
vastaan. Siinä sitten, kun olimme tervehtineet, sanoin kohta, että mulla olisi tärkeää asiaa sinulle. Sanoin, että olen viime yönä tullut uskoon ja mä en enää tee näitä hommia, eli lopetan keikat, karaoket ym ohjelmien välittämiset. Kun sanoin hänelle nämä sanat, että olen tullut viime yönä uskoon, enkä enää tee näitä hommia, jotain ihmeellistä tapahtui sisälläni. Se oli niin fyysistä. Jotain alkoi kuplimaan sisälläni, jossain sydämen alueella.

En osaa sanoa, mitä se oli, mutta jotain ihanan kongreettista tapahtui minulle siinä hetkessä, kun lausuin nuo sanat. Ja se kuplinta kesti koko illan ja vielä kotiin tultuani yöpedilläkin. Se oli niin kongreettista, että sitä ei voi millään pois pyyhkiä ja ajatella että se olis ollut esim. jotain tunteilua,tai jotain muuta vastaavaa. Ei! Jotakin oikeasti tapahtui minulle. Jälkeenpäin ymmärsin, että kun sanoin keikka sopimukset irti ja tunnustin uskoni ihmisten edessä, että noilla sanoilla oli merkitys. Ja olen aivan varma siitäm että Jumala vahvisti päätökseni lopettaa keikkailut ja sanoa irti kaikki sopimukset. Se oli oikea päätös. Silläkin uhalla, että tiesin, että menetän leipätyöni. Keikkahommien lopettamisessa ei ollut ainoastaan kysymys siitä, että se on syntiä, vaan siinä oli myös minun kohdallani kysymys rahatulojen loppumisesta. Melkein kaikki tulot, mitä mun perheeseeni (vaimo ja kaksi lasta) tulivat, muodostuivat keikoista ja keikkamyynnistä. Tein päätöksen, että jos Jumala haluaa minun tulevan uskoon ja jättävän nämä hommat, niin kylla Hän silloin on myös voimallinen pitämään huolen taloudellisestikin. Voin sanoa, että huolen on pitänyt! Perhekunnassani ei ole puuttunut mitään. Jumala on luotettava ja uskollinen Hän pitää Sanansa.

Sen jälkeen olen saanut soittaa elävälle kuninkaalle jeesukselle ja saan olla välittämässä täällä maan päällä maailman kaikkeuden suurimpaa ja tärkeintä sanomaa Hänen pelastavasta armostaan ja rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan. Soitto ei ole vaiennut, mutta laulujen sanoma on vaihtunut. Olen saanut siirtyä Jumalan valtakuntaan ja saan työskennellä maailmankaikkeuden suurimmassa toimistossa, (Jumalan valtakunnassa) ihmisten sielujen pelastukseksi.

 

Siunausta lukijani,
1.9.2014
Mikko Mäntyniemi