MIIA: "ILMAN JEESUSTA MINULLA EI OLISI ENÄÄ MITÄÄN"



Olen lapsesta asti käynyt helluntaiseurakunnan pyhäkoulussa, lastenleireillä.  Kun äitini tuli uskoon ja vapautui alkoholismista, tahdoin minäkin antaa elämäni Jeesuksen käsiin joka antoi äitini takaisin. Kävin kasteella muutamia vuosia myöhemmin, mutta pian sen jälkeen maailma alkoi vetämään puoleensa ja tuhlaajatyttönä tuli vietettyä useita vuosia. Aina välillä yritin palata Jumalan luo mutta maailman ote oli minusta todella vahva.

Elämäni oli ajautunut siihen pisteeseen josta en enää nähnyt ulospääsyä. Minulla oli mies ja kaksi lasta ja olin valmis lopettamaan kaiken kerralla. Jumala kuitenkin pysäytti minut ja esti aikeeni pienen lattialta löytyneen mannalapun kautta. Luin Raamatusta mannalapun osoittaman kohdan 2.moos. 14:14 "Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa". Ymmärsin siinä hetkessä, ettei minun tarvitse kaikkea jaksaa yksin, vaan minulla on Isä joka pitää meistä huolen ja pitää puoliamme. Siinä hetkessä, yksin keittiöpöydän ääressä istuessani sain antaa elämäni takaisin Jeesukselle ja sain kokea yliluonnollisen rauhan sisälläni.

Uudistumisen myötä elämääni tuli taas sisältöä ja saatoin kaiken Jumalan eteen ja Hän piti ihmeellisellä tavalla huolta meistä. Elämän myrskyissä ja karikoissa Jumala on ollut uskollinen ja kantanut silloin kun itse en ole jaksanut kulkea eteenpäin.

Jeesus on minulle kaikkeni. Ilman Jeesusta minulla ei olisi enää mitään. Hän on minulle tie, totuus ja elämä.

Uskovana suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisesti. Tiedän, että en ole yksin elämän myrskyissä ja vaikka töpeksin niin Jumala on uskollinen.

4.8.2014
Miia Virtanen