MERTSI:  "Häntä minä palvon ja hänelle kaikuu minun lauluni!!"

Hei!
Olen Mertsi Kuusisto.
Jostain täytyy kai alkaa, niin aloitetaanpa ihan sitten alusta. Eli Ähtäristä 1993 olen lähtenyt liikkeelle, josta muutimmekin sitten vanhempien kanssa aika pian Jalasjärvelle ja siellä sitten tuli vietettyä lapsuus ja alku nuoruus.

Lapsuudessani hieman alle kouluikäisenä elin tilanteessa, jossa perheeni oli hajonnut. Isä(Allan) muutti pois kotoa, kotiin jäi toinen vanhempani:Satu kaksi siskoa:Teresa ja Tanja ja yksi veli:Markus ja minä, perheen vanhin lapsi. Isän pois muuton vuoksi taloudellinen tilanne ei ollut kovinkaan hyvä, mutta en kuitenkaan muista yhtään tilannetta, jossa olisi täytynyt nälissään käydä levolle. Tottakai Isän poissa olo arki elämässä toi esiin monenlaisia ongelmia, mutta päätös vanhempieni erosta oli siinä tilanteessa paras ratkaisu Satua ja meitä lapsia kohtaan, sillä Isällä oli tuolloin alkoholiongelma ja kuten me kaikki tiedämme että alkoholisti ei tuhoa vaan itseään vaan myös ympärillä olevia, joten perhe-elämämme tasoittui aika paljon Isän muuton myötä, toki ikävä isää kohtaan oli usein suuri.
Sitten seuraava askel olikin ala-koulu, joka sujui kyllä melko hyvin opiskelun suhteen, mutta totta kai Isän poissa olo nousi esille myös koulussa monessa eri tilanteessa esimerkiksi kun otettiin mittaa kenen isä osaa parhaiten jotain tiettyä asiaa, ja sitten kun minun vuoroni tuli kertoa valehtelin useasti jotain, ja kyllä se kavereille meni läpi, mutta itseäni en koskaan kyennyt huijaamaan, niinpä noiden "mittelöiden" jälkeen tuli monta kertaa vuodatettua kyyneleitä salassa.

Ylä-asteelle siirryttyä opiskelu alkoi niin sanotusti "maistumaan puulta" ja käyttäytyminen koulussa alkoi rajuun laskuun. Ennen niin kiltti pikku poika alkoikin olemaan koulun yksi "koviksista". Osasyynä huonoon käytökseen oli etten oikein tiennyt kuka todella olen ja mikä todella olen ja kuka on minun esikuvani. Ja vastaakseni edellä mainittuihin kysymyksiin:Kuka olen?-Olin siinä iässä jolloin jokainen on vähän hukassa oman minäkuvan suhteen. Mikä olen?-Isäni on romani ja äiti valtaväestöön kuuluva, joten on ilmiselvää, että en oikein tiennyt kumpaako edustan, sillä monen romanien mielestä en ollut romani ja taas valtaväestökään ei minua hyväksynyt, sana jonka usein kuuli olikin: Sekarotuinen. Kuka on minun esikuvani:Useimmilla se oli oma isä ja niin se oli minunkin kohdallani mutta koska isä ei asunut samassa osoitteessa, oli monta kertaa esikuva hukassa, ja tämä yhtälö kysymyksistä ja vastauksista sai aikaan sen että opettajien kanssa tuli otettua vähän matsia ja niinpä päätettiin kotona ja koulussa että Mertsi suorittaa loput opinnot kotoa käsin.

Päihteet näytteli myös jonkinlaista roolia minunkin elämässäni, mutta kuitenkin vain vähän ja aika myöhäisessä vaiheessa verraten muihin samanikäisiin. Siitä kiitokset kuuluukin Satulle, sillä vaikka hän kasvatti meitä neljää lasta yksin, niin siitä huolimatta hän sai säännöt ja kurinalaisuuden elämäämme ja toki päihteet(alkoholi) toi mieleen lapsuuden ikäviä muistoja niinpä siksi en usein halunnutkaan kajota pullon kaulaan.

Ylä-asteen aikana löysin myös itsestäni "piilevän talentin" Laulamisen, joka toikin sitten jonkin laista tasapainoa ja tarkoitusta elämälleni. Minulla oli pienestä pitäen ollut haave, että olisin jonain päivänä Tangokuningas, mutta alakoulu ikäisenä laulaminen ei sujunut alkuunkaan niinpä olin jo hetkeksi unohtanut haaveeni kokonaan, kunnes ylä-asteen laulukokeessa joka oli pakollinen, tajusin yhtäkkiä minä osaan jotenkuten laulaa, silloin tuo unelmahaave palasi mieleeni ja lähdin kurottautumaan sitä kohti. Alotinkin silloin kiertämään erilaisissa laulukilpailuissa, sillä Tangomarkkinoille pääsy vaati täysi-ikäisyyttä ja olin silloin vielä liian nuori. Menestystä tulikin sitten aika hyvin ja eväät Tangomarkkinoille näytti lupaavilta.

Täysikuu olikin sitten kappaleenani semifinaalissa Tangomarkkinoilla 2011. Sijoituin tuolloin kahdeksan parhaan joukoon, johon sitten taival päättyi. Olin kuitenkin onnistunut saavuttamaan itselleni oman yhtyeen ja mainostoimiston kanssa sopimuksen, eli tulevaisuuteni näytti taloudellisesti lupaavalta ja vaikka en voittanut kuninkuutta, elin kuitenkin unelmaani todeksi.
Hengelliset asiat olivat minulle tuttuja, sillä tuttava piirissä ja sukulaisten luona oli tilanteita, joissa usein korostui usko Jeesukseen ja hänen muuttava voimansa ja olin joskus itsekin kokenut Jeesuksen todellisuuden, mutta hylkäsin hänen rakkautensa.
Niinpä samana kesänä kun olin ollut Tangomarkkinoilla, aloinkin tuntemaankokemaan tyhjyyttä ja tarkoitsemattomuutta ja en enää saanutkaan laulu keikoista minkäänlaista helpotusta sen tyhjyyden ja tarkoitsemattomuuden tuntoon.

Oli lämmin kesäilta ja pelasimme kavereiden kanssa jalkapalloa kurikan kentällä ja koko tuon pelin ajan tunsin voimakasta kutsua Jeesuksen puoleen, ikään kuin jokin minussa olisi ikävöinyt taivaaseen. Kutsu oli niin voimakas etten kyennyt keskittymään ollenkaan peliin ja sainkin siitä sitten useita huomatuksia ja ironista myös pari uskovaa pelaajaa kysyi mitä oikein ajattelen kun en keskity peliin. Peli päättyi, hyppäsin autoon ja autossa soi hengellinen levy jonka olin saanut nykyiseltä anopiltani. Minä ja nykyinen vaimoni(Helena Kuusisto) istuimme autossa ja molemmat huomasimme toisistamme että laulut saivat aikaan jotain meidän sisimmässämme ne aivan kuin lävisti sisimpäämme tuoden hätää omasta sielusta. Vein Helenan hänen vanhempiensa luo ja jatkoin itse matkaani kohden Jalasjärveä. Tuon matkan aikana päätin ja tein sydämessäni ratkaisun ja rukoilin äänen: Jeesus anna anteeksi minun syntini minä tahdon kuulua sinulle muuta minun elämäni!

Kävin Jalasjärvellä vanhempani Satun luona ja heti kun olin talossa itkien lausuin sanat; minä haluan antaa elämäni Jeesukselle. Kotona vastaan otto oli hyvä ja rakastava, toki hieman yllätynyt myös.
Jalasjärveltä lähdin sitten takaisin Kurikkaan sekkuni Rainerin luokse, joka oli uskossa ja soitin hänelle ja ilmotin että tulen käymään. Koko sen matkan itkin ja rukoilin ja kiitin Jeesusta. Rainerin luona hän julisti minulle synnit anteeksi, eli laski kätensä minun ylleni ja rukoili syntisen rukouksen, jonka minä sitten toistin. Uskoon tulo hetkessä tunsin ihan konkreettisesti kuinka synnin kuorma nostettiin minun yltäni ja tunsin oloni erittäin keveäksi ja vapaaksi. Tuossa samassa tilanteessa haaveeniunelmani joka oli ollut minulla pikku pojasta saakka kadotti merkityksen ja sain sydämeeni uuden unelman;Minä tandon palvella Jeesusta Kristusta ja periä iankaikkisen elämän joka häneen uskoville lahjoitetaan.
Samana iltana Helenan elämässä oli tapahtunut muutos parempaan, hänkin oli antanut elämänsä Jeesukselle.
Tänään olen Kurikan Helluntaiseurakunnan yksi Diakoni-työntekiästä. Palvelen yhdessä vaimoni(Helenan) kanssa elävää Jeesusta Kristusta. Kolme siskoani(Teresa,Tanja,Melissa)(yksi siskoni on Isän myöhemmästä liitosta) ovat uskossa ja kaksi veljeäni(Markus,Henry)(toinen veli myös isän myöhemmästä liitosta) ovat uskossa, Toinen vanhempani Satu on uskossa. Isän pelastumista vielä rukoillaan.

Minun ja Helenan uskoon tulostamme on noin 2 v 8 kk ja tuohon aika välille mahtuu paljon hyviä asioita, mutta myös erittäin vaikeita ja kipeitä asioita.
mm.Viime kesänä meidän ensimäinen lapsemme Mikael Markus Kuusisto menehtyi 27 päivän ikäisenä palleahernian vuoksi. Mikaelin menentyminen on edelleen kipeä asia meille molemmille, mutta meitä lohduttaa kuitenkin tieto siitä, että Mikael on taivaassa ja me olemme suuntaamaassa myös taivasta kohti, sillä Jeesuksen sovintotyö VASTAAN OTETTUNA on pääsilippu taivaaseen.

Usko Jeesukseen ei aina ole helppoa, me olemme huomanneet sen, mutta sinä joka luet tätä  sinulle haluan kertoa; Ei mikään saa minua luopumaan minun pelastajastani Jeesuksesta. Hän on antanut niin paljon hyvää minun elämälleni ja silloin kuin minulla on ollut vaikeaa hän on lohduttanut ja hoitanut, sillä HÄN ON ELÄVÄ. Häntä minä palvon ja hänelle kaikuu minun lauluni!!
Vielä olisi paljon kerrottavaa mutta taidan päättää tähän. Vaimoni Helenan todistus antaa myös toisen osapuolen näkökulmaa meidän elämämme seikkailusta.

14.01.2014
Kuusisto Mertsi