KIRSTI: "PÄIVÄÄKÄÄN en ANTAISI POIS"



Uskovainen Liisa tuli mun työ ja toi hengellistä luettavaa ja minä olin juovuksissa kuin 'käki'.
Sitten jonkun ajan päästä menin Mansikkamäelle ja Liisa kysyi, olenko lukenut niitä, mitä mä toin.
Sanoin, että joo,  mutta, kun siellä on niitä Raamatunpaikkoja, enkä minä voi tarkistaa, pitääkö ne kohdat paikkaansa, kun minulla ei ole raamattua. Liisa nousi ja kävi kamarissa ja tuli sieltä aivan tuliterän Raamatun kanssa.

Liisa oli saanut sen Raamatun annettavaksi, jollekin jolla ei ole Raamattua ja joka tarvitsee sitä.
Kyllähän se Raamattu puhutteli minua, sillä se oli pöydällä avaamattomana.
Mulla oli 3 viikon ryyppykierre takana ja join puolitoistapulloa koskenkorvaaa joka päivä.

Sitten mä päätin, että mä lopetan tämän ryyppäämisen. Lauantaina hain vain yhden pullon koskenkorvaa ja ajattelin , että yhdellä pullolla voisi parannella ittensä ja krapulansa. Lauantaina en ottanut yhtäkään ryppyä, mutta silti olin juovuksissa kuin 'ampiainen'.

Mulla oli 7-vuotias poika. Kävimme hänen kanssa saunassa ja, kun sieltä tultiin, niin aivan silitin poskiani, että kun olen koko päivän ollut ottamatta viinaa, niin nyt saan saunan päälle ottaa. Niinpä otin pullon toisesta kaapista ja toisesta kaapista lasin. Narautin korkin auki ja kaadoin lasiin. Silloin mä jäin oikein kattomaan sitä, etteikö elämä tarjoa minulle mitään muuta? On vain aina tämä sama asetelma: Kirsti, viinapullo ja viinalasi. Eikö elämä tarjoa minulle mitään muuta?

Kuulin oikean olkapään takaa pirullisen äänen, joka sanoi minulle: ’tapa ittes, tapa ittes’. Ajattelin, että se olisi helppo konsti, koska minulla on kaapissa terävät jalkojenhoitovälineet ja tiesin, että pitäisi vaan viiltää ranteeseen tarpeeksi syvältä, koska ensin on laskimo ja sitten vasta valtimo.

Sitten mä näin poikani olohuoneen sohvalla, kun hän makasi mahallansa ja katsoi televisiota. Mulle tuli syvä huokaus, voi hyvä Jumala, mihin tuo poikani joutuu, jos mä itteni tapan? Sisältä rinnastani vasemmalta puoleltani kuului oikein kaunis ja hellä ääni, että kaada se viina viemäriin. Heti sen perään, kuului se sama rääkkyvä ääni, kauniin äänen vasemmalta puolelta: ’älä nyt niin hullu ole, että sitä teet’.

Kun mulla oli kädet puuskassa pöytää vasten, niin minun edestäni tehtiin valinta. Käteeni otettiin kiinni. Tunsin sormen painallukset, mutten nähnyt kättä. Silloin mä sanoin, että ’sen mä teen’.  Niin mä otin viinapullon ja rupesin lutkuttamaan sitä viemäriin. Poikani tuli ja kysyi: ’äiti – mitä sinä teet?’ Sanoin, että mä kaadan viinat viemäriin. Poika hyppäsi minuun kiinni, niin ylhäältä, kuin sai ja halasi mua ja sanoi: 'voi. että äiti, kun ihanaa!'

Yleensä 3-viikon ryyppyputken jälkeen krapulavaihe kestää myös 3 viikkoa. Huomasin, yllätyksekseni, että pystyin heti syömään ja juomaan kahvia normaalisti. Tunsin vain hieman väsymystä. Mä tulin siihen tulokseen, että olen nyt tullut uskoon. Niinpä mä otin ja kiitin Jeesusta tästä kaikesta, että Hänen armonsa riitti mullekin.

Tämä tapahtui lauantaina ja tiistaina oli Helluntaiseurakunnassa rukouskokous mihinkä päätin mennä. Kyllä ihminen on niin, en tiedä mikä se on, sillä silloin viinakauppa ja helluntaiseurakunta olivat tien vastakkaisilla puolilla Kurikan tietä.
Kun mä menin viinakauppaan, niin en koskaan kattonu, että näkeekö kukaan. Mutta kun mä menin ensimmäistä kertaa Helluntaiseurakuntaan, niin pysähdyin ja katsoin joka suutaan, ettei nyt vain olisi tuttuja liikkeellä.

Sitten tuli parin-kolmen päivän päästä yksi likkakaveri meille ja kysyi, onko se totta, mitä tuolla kirkolla puhutaan?  Mä kysyin, että mitäs siellä nyt puhutahan? Niin hän sanoi, että kirkolla puhutaan, että Kirsti on tullut uskoon ja helluntailaiseksi. Mä sanoin, että kyllä , se on aivan totta - Minä olen nyt uskossa. Niin tämä kaveri sanoi, että minua ei sitten tämän jälkeen enää tässä huushollissa näy, koska olet tullut uskoon..

Mun uskoontulo tapahtui 16.1.1977 ja poikani tuli uskoon heinäkuussa 1997.
Päivääkään en antaisi pois!


3.8.2014
Kirsti Haapamäki