JUHANI: "ILO HERRASSA ON MINUN VÄKEVYYTENI"



Vuonna 1989 mulla oli alkoholiongelma ja silläkin hetkellä minulla oli ryyppyputki päällä. Yksi entinen ryyppykaveri ajeli mökin ohi ja kuinka ollakaan hän huomasi minut mökin ikkunasta ja peruutti autonsa meidän pihaan ja tuli tupaan ja näki tilanteeni. Hän itse oli tullut uskoon 2 vuotta sitten. Mies ei alkanut saarnaamaan minulle evankeliumia, mutta hänellä oli traktaatti ja uusi testamentti ja psalmit. Hän jätti ne pöydälleni ja sanoi, että lue näitä, jos ryyppäämiseltäsi kerkeät.

Olin siinä vaiheessa asunu 18-vuotta erään alkoholistinaisen kanssa. Olimme kihloissa. Alkoholi pahensi meidän tilannetta. Sitten meni kuukausi eteenpäin ja tämä entinen ryyppykaveri rupesi ehdottamaan, että on menossa semmoiseen uskovaisten ryhmään Niinistönjärvelle ja haastoi minua mukaan. Ilman muuta sanoin, että totta kai mä lähden. Olin luonteeltani yllytyshullu eikä minua tarvinnut paljon kehoittaa.

Olin aika lailla jo sinä päivänä juonu kaljaa ja kaljoissa olin aika hyväsesti. Menimme Niinistönjärvelle.
Siellä osoittautui sellainen tilanne, että siellä oli usovaiset Raimo ja Anni. Raimo alkoi minulle sanomaan, että hän on kuullut semmoisia ikäviä asioita, että sinulla on paha alkoholiongelma ja elämä ei mene sillä lailla hyvin. Eikäs se todellakaan mennyt hyvin. Itsemurhaa olin jo monta kertaa hautonut päässäni, mutta en uskaltanut sitä toteuttaa. Jäljestä päin olen ajatellut, että Jumala nosti silloin silmieni eteen kaksi nuorempaa sisarustani mieleeni ja nämä ajatukset estivät, etten itsemurhaa tehnyt.

Olin kuukautta-paria ennemmin ajatellut, että jos olisi joku naisihminen, joka tulis elämään, että pääsisin eroon ongelmistani. Kirsti oli huokaissu jossain vaiheessa, että Jumala sinulla on varaa pelastaa minulle puoliso.

Niinistönjärvellä Raimo selvästi kysyi minulta: "Haluatko sinä päästä viinasta eroon?"
    Vastasin, että totta kai – jos siihen on mahdollisuus?
Raimo kysyi toisen kerran: "Haluatko antaa elämäsi Jeesukselle?"
     Vastasin, että jos sillä pääsee viinasta eroon, niin kyllä?
Ja vielä kolmannen kerran hän kysyi: "Haluatko ilman ehtoja antaa elämäsi Jeesukselle?"
     Vastasin, että kyllä mä haluan!

Tässä hetkessä vesisade lakkasi ja taivas niin kuin aukesi siitä kohtaa, jossa olimme ja aurinko pilkahti näkyviin. Taivaassa näin kunnioitettiin päätöstäni. Tunsin helpotuksen, nin kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Mulle tuli mieleen, että nyt minäkin tulin uskoon ja vapauduin taakoista.

Kolme kuukautta uskoontuloni jälkeen menin vihille Kirstin kanssa.

Ilo Herrassa on väkevyyteni!


3.8.2014
Juhani Haapamäki