HELENA:  "KIITÄN JUMALAA JOKAISESTA PÄIVÄSTÄ"

Hei!
olen Helena Kuusisto, tulen uskovaisesta kodista ja kiitän Jumalaa, että olen saanut kuulla jo pienenä mikä on elämän tarkoitus. Kävin 12 vuotiaana Kurikan Helluntaiseurakunnassa kasteella, sillä halusin pitää Jeesusta esikuvanani. Mutta n.14 vuotiaana Vihollinen sai maalattua maailman silmiini kauniiksi ja ajattelin että miten noin kaunis maailma voisi satuttaa ihmistä, ja niin lähdin maistamaan maailmaa. Aluksi kaikki tuntui kivalta ja kaveriporukan mukana piti esittää "kovista". Huono käyttäytyminen alkoi näkymään koulussa opettajia ja muita oppilaita kohtaan, usein koulun jälkeisen ajan vietin jälki-istunnoissa. Siellä istuessani mietin usein Jeesusta ja uskon asioita, ymmärsin miksi aina sanottiin että maailma vain satuttaa eikä anna mitään hyvää, koska nyt koin sen itse kantapään kautta.

15 ja 16 ikävuoden vaiheessa tapasin nykyisen aviomieheni, tuntui taas että elämä alkaa hymyilemään, äitini (Teija Keväänranta) sai tietää seurustelu suhteestani vähän ajan kuluttua, ja hän antoi Mertsille silloisen Leif Lindemanin uuden äänitteen, jota kuuntelimme. Eräänä iltana kun kuuntelimme  Leiffin levyä alkoi laulut koskettaa, tuli kuoleman pelko ja kaipuu takaisin Jeesuksen luo. Huomasin että Mertsiäkin kosketti ne laulut,
mutta en puhunut mitään tunteistani, koska pelkäsin että hän pitää minua hulluna. Illalla menin kotiin ja minulla oli todella raskas ja pelokas olo, soitin Mertsille,  samassa hän sanoi minulle "tahdon tulla uskoon" olin ihan ihmeissäni  ja kerroin hänelle millainen olo minullakin on ollut, lopetettuamme puhelun menin  herättämään äitini ja sanoin hänelle että tahdon tulla uudestaan uskoon, rukoilimme syntisen rukouksen, rukouksen jälkeen minulla oli äärettömän vapautunut olo ja kaikki pelko oli lähtenyt. Tulimme Mertsin kanssa samana iltana uskoon.
Nyt olemme olleet uskossa n. 2v8kk, siihen aikaan sisältyy paljon onnellisuutta, mutta myös paljon kyyneleitä.

Menetimme päivän vajaa kuukauden ikäisen poika vauvan heinäkuussa 2013, se sai maailmamme täysin romahtamaan. Saimme paljon tukea ja rakkautta läheisiltämme ja ystäviltämme, mutta ilman JEESUSTA emme koskaan olisi selvinneet tuosta tilanteesta. Koimme joka päivä ettemme ole yksin, ja niissäkin tilanteissa missä ei ollut ihmistä lähellä, niin sai kokea kuinka Jeesus hoivasi ja piti lähellään. Tämän asian kautta avioliittomme on vahvistunut, eikä enään päivän kompastukset tunnu niin suurilta ylittää. Uskomme on vahvistunut, taivas on tullut joka päivä todellisemmaksi ja taivas kaipuu on suunnaton.

Silloin kun poikamme vielä oli tässä maailmassa, ainut rukoukseni oli, paranna pieni poikamme. Ja kun niin ei käynyt, aloin "kiukuttelemaan" Jumalalle ja aina kun puhuttiin siitä, kuinka Jumalalla on valta parantaa, mielessäni hymädin ja ajattelin "joo, niinhä se sen näytti" mutta Jumala kuitenkin näytti minulle, että hänellä ON valta parantaa ja paransi minun polveni ( sairastan nivelreumaa) mutta, tänäpäivänä ymmärrän sen miksi kaiken piti tapahtua näin, ja voi kuulostaa hullulta, mutta kiitän Jumalaa jokaisesta päivästä enkä antaisi yhtään päivää pois, koska nyt olen paljon vahvempi ja uskoni on totisesti koeteltu ja tahdon elää jokaisen päivän Jumalalle!
Amen.

16.01.2014
Kuusisto Helena