HANNA: "JUMALA ON LÄHELLÄ VAIKEUKSIENKIN KESKELLÄ"



Muutamia päiviä sitten illalla lukiessani Raamattua, sydämelleni tuli voimakkaasti ajatus:” Kirjoita todistus uskostasi.” Rukoilin siinä hetkessä Jumalalta, että jos tämä ajatus on häneltä, niin hän johdattaisi asiat niin, että minulta pyydettäisiin todistusta uskostani. Jätin asian Jumalan hoitoon. Parin päivän päästä sain tekstiviestin, haluaisitko sinä todistaa uskostasi Jeesukseen. Tiesin, että rukoukseeni oli vastattu. Näin Jumala toimii, hän vastaa rukouksiimme. Olen elämäni aikana saanut kokea muitakin rukousvastauksia Jumalalta.

Ehkä suurin rukousvastaus minulle ovat kaksi tytärtäni, sillä noin kahdeksan vuotta sitten tutkimusten jälkeen lääkäri totesi minulle, että tulen tuskin koskaan saamaan lapsia, ainakaan ilman hoitoja. Olin tästä tiedosta murtunut, koska olin toivonut lasta jo kauan ja halunnut aina äidiksi. Sitten erään ihmeellisen tapahtumaketjun aikana, tilanteestamme täysin tietämätön ihminen rukoili tämän asian puolesta. Tästä tapahtumaketjusta noin vuoden kuluttua syntyi esikoistyttäremme, ilman minkäänlaisia hoitoja, Jumalan lahjana, rukousvastauksena.

Uskovanakaan eläminen ei silti ole aina ollut helppoa, eikä Jumala helppoa elämää ole meille luvannutkaan. Mutta hän on luvannut olla meidän kanssamme, johdattaa ja kantaa, vaikeinakin aikoina, syvimmissäkin karikoissa ja ennen kaikkea niissä. Sain antaa elämäni Jeesukselle 14-vuotiaana koulukiusattuna, arkana nuorena. Jumala oli antanut minulle uskovan ystävän, jonka kautta sain kuulla Jeesuksesta ja joka pyysi minua mukaansa hengellisiin tilaisuuksiin. Kiusaaminen ei loppunut, mutta uskoontuloni jälkeen minulla oli ilo ja varmuus siitä, että elämäni on Jumalan käsissä, vaikeinakin hetkinä voin turvata häneen. Olen saanut olla uskossa pian 20 vuotta ja näihin vuosiin on mahtunut paljon iloa ja rauhaa Jumalan läheisyydessä, mutta myös kipua, tuskaa, epäilyksiä, vääriä valintoja ja huutoa Jumalan puoleen:” Vieläkö kuulet, oletko siellä?”.

 Viime vuodet meidän perheemme on kamppaillut taloudellisten vaikeuksien keskellä. Olemme joutuneet miettimään, mistä rahat ruokaan, laskuihin, miten selviämme. Tämän ahdistuksen keskellä usko Jumalaan on ollut välillä vain huokailua, auta sinä Jumala, kukaan muu ei voi meitä auttaa. Ja vasta viime aikoina olen havahtunut ja kuin kuullut Jumalan sanovan: ”Tässä olen, olen kokoajan ollut, minä en hylkää, enkä jätä, olen luvannut pitää sinusta huolen!”. Ja olen nähnyt ja ymmärtänyt, näinhän se on ollut. Miksi sitten Jumala on pitänyt huolta ja kulkenut rinnalla kaikki nämä vuodet, vaikka olen epäillyt, kapinoinut ja pois poikennutkin hänen luotaan. Siksi, että hän rakastaa. Suuremmalla rakkaudella mitä voimme koskaan ymmärtää tai edes kuvitella. Haluan sanoa sinulle, joka et vielä tunne Jeesusta, tutustu häneen, anna hänelle mahdollisuus pitää sinusta huolta, rakastaa sinua. Ei ole niin suurta syntiä, mitä ei Jeesuksen veri voisi pois pyyhkiä. Eikä ole olemassa niin hyvää ihmistä, joka pärjäisi elämässään omin avuin, eikä tarvitsisi Jeesusta ja Jumalan armoa. Jumalaa voit aina lähestyä, hänen ovensa on aina avoinna sinulle. Sinun ei tarvitse kuin käydä sisälle ja hän sulkee sinut syliinsä. Jeesus on kuollut ristillä, jotta me syntiset ihmiset, sinä ja minä, saisimme iankaikkisen elämän. Voiko suurempaa rakkautta olla?


3.8.2014
Sinua siunaten, Hanna Sippola